Zulimanit – AFC Keltik 0-6 (0-1)

Kuninkaan viimeinen vieraspelimatka

11.9.2019 Kuopio 19:45 Litmasen tekonurmi.

Ikääntyvä mies tunsi joka-aamuista jäykkyyttä ja kankeutta, joka aamun tuntien aikana helpotti jälleen totuttuun tapaansa. Irtonaisuutta lisäsi se, tänään olisi pelipäivä. Työaikaansa säätämällä hän ehti joukkueensa mukaan kohti Kuopiota. Kaupunkia, jossa on Ikea, Joensuuta kiihkeämpi yöelämä, kauniimmat naiset, parempi jalkapallokulttuuri ja muutenkin rikkaampi kulttuuritarjonta. Näistä väitteistä piittaamatta hän istuutui autoon, jossa oli hänen lisäkseen kaksi muuta iäkkäämpää pelimiestä. Auton ikäkeskiarvo lähenteli kolmeakymmentäviittä. Taitoa ja näkemystä autosta todellakin löytyi, ainakin viitattaessa noihin kahteen muuhun lahjakkuuteen, Vladislav Dirginiin ja Joonas Haloseen.

Mies oli innoissaan ja samanaikaisesti haikea. Tiesihän tilanteensa. Tiimalasin hiekka tuntui valuvan normaalia nopeammin. Istuminen autossa tuntui erilaiselta. Ehkä juuri aloitettu uusi depressiolääkitys toi omat sivuoireensa, ehkä ennen matkaanlähtöä otetut ”vitamiinit”, ehkä alkuvuodesta läpikäyty päihdekatko-ja kuntoutus tai kaikkien näiden kombinaatio näytti maiseman tummennettujenkin takalasien läpi kuulaan kirkkaalta. Todellisuudessa harmaalta taivaalta satoi vettä. Ehkä miehen sisäinen maailma vastasi ulkoista. Niiden välissä ei ollut ristiriitaa.

Sarjan köyhimpiin kuuluva seura teki tyypilliseen tapaansa henkilöautokaravaanillaan iskun Teboilille, jonka sijaintia takapenkin mies ei koskaan muista. Tuusniemi kuulostaa tutulta. Toisaalta myös Kollaa ja Äyräpää. Seuraava pysähdys tapahtui Litmasen tekonurmen parkkiin. Perinteinen koppiin valuminen, alapäähuumori, uniformuihin pukeutuminen ja ainainen arvuuttelu siitä, pitääkö arvoesineet ottaa mukaan, vai ei. Takapenkin mies suositteli mukaanottoa kaikille. Olihan hän itse aikoinaan ottanut mehukkaista kohteista usein toisen omaa. ”Ajat ovat muuttuneet siitä, kun sinä olit nuori. Ei tarvitse pölliä. Nykyään pennuilla on kaikki.”-Vladi sanoi. Niin. Ajat ovat muuttuneet. Viimeksi Keltik hävisi samaisella areenalla jatkosarjassa 2-1.

Joukkueet valmistautuivat rutiininomaisesti tahoillaan otteluun. Pakaroitaan venytellet mies tunsi, että testosteronipiikki oli osunut hyvin lihakseen. Sen ääneen sanominen oli lähinnä vaivaannuttavaa. Olettaen, että jotain joukkuetoveria kiinnosti. Tsemppiringissä korostettiin koko kauden läpikäytyjä teemoja ja kohotettiin mielialaa ja tarvittaessa testosteronia. Joukkue tuntui hyvävoimaiselta ja valmiilta. Valotkin saatiin kentälle sopivasti ennen ottelun alkua. Väite Kuopiolaisen jalkapallokulttuurin pontevuudesta ei pettänyt. Otteluun lähdettiin tuttuun tapaan ykkösvitjalla. Eli, helpompaa on luetella penkillä istuneet; takareitensä kanssa oireileva Markus, flunssainen Nikolai, Hugo BOSS, (lieneekö syynä näyttöjen puute, kuten kolme maalia edellisessä pelissä varttiin) ja tietenkin ikääntyvä mies.

Mies oli pyynnöstä ottanut hoitaakseen otteluraportin kirjoittamisen. Muistiinpanovälineinään hänellä oli VR:n matkalippu ja huonosti toimiva musta tussi. ”There is no school as old school.” Aikoinaan hän oli joukkueensa vahvimpia lenkkejä ja tottunut olemaan kentällä ratkaisemassa otteluita. Nyt hän seisoi kuulaassa syysillassa ryppyisine papereineen ja seurasi aikaa Nixon-rannekellostaan. Hän ei surrut, ollut vihainen tai katkera. Hän sydämensä pohjasta kaipasi kentällä tapahtuvaa luovuutta, kamppailuja, kombinaatioita, paineita ja tärkeiden otteluiden tuomaa adrenaliinia. Kaikista eniten hän kaipasi maalintekoa ja sitä edeltävää syöttöä. Siinä tapahtumaketjussa tiivistyy sanaton yhteys, käsitys ja tieto liikkeestä, ennalta näkö, kyky ja puhdas rakkaus luomiseen.

Seuraavat tapahtumat perustuvat hänen havaintoihinsa ja fyysiselle kappaleelle kirjattuihin muistiinpanoihin. Ottelun viralliset merkinnät ja niiden ajankohdat ovat Palloliiton sivuilta.

Ensimmäiset viitisen minuuttia oli peruspallottelua ja touchin hakua. Hyvin pian Antti yllättäen ilmoitti pallon olevan liian tyhjä. Pallo tosin pomppi molempien joukkueiden jaloissa ja menetyksiä tuli huomattava määrä. Kimpoilun lisäksi harhasyöttöjen määrä oli suuri, eikä viimeiset syötöt Keltikiltä taaskaan olleet ihan priimaa. Joukkueen pelien kaaren tapaan kuuluu vaikeahko alku, jonka jälkeen taito ja yhteispeli nousevat omalle tasolleen, palloja riistetään ja isketään aggressiivisesti vastaan. Tällä kertaa siihen meni huomattavasti enemmän aikaa kuin yleensä. Kamppailu oli hyvää, mutta kaverille ei tarjottu tarpeeksi apua. Kotijoukkue oli ensimmäiset 20 minuuttia kuitenkin selvästi köysissä. Punaisilta nähtiin muutamia pystysyöttöyrityksiä, mutta ei mitään vaarallista. Sen sijaan, kuten peliin kuuluu, hyviä pelaajia usein rikotaan. Dirginiä potkittiin useasti tilanteen ulkopuolella ja selvällä tarkoituksella. Vanheneva mies toivoi olevansa kentällä. Tunteet alkoivat kuumentua molemmin puolin, eikä nuori päätuomari, jota kotijoukkueen valmentaja puhutteli etunimellä ja ohjeisti tekemään työtään, antanut varoituksia selvistä tilanteista. Keltikin laitapakki A-E:n hän toki otti puhutteluun vastahyökkäyksen katkaisun jälkeen. Keltikin oli saatava lisää huolellisuutta ja peli rentoutuisi. Pallo tekisi taas työnsä.

Kuten usein urheilussa, joka sivilisaatiomme kestäessä on yhtä ikuista, kuin me itse, näemme usein draamaa, suuria tunteita ja usein myös komediaa. Tätä tarjosi ensin kotijoukkueen maalivahti kiljaisemalla ennenkuulumattoman huudon. Kiekaisun informaatio oli ”minä!”. Jos joku on joskus kuullut, kuinka marsut vikisevät, ymmärtää miltä tuo ääni kosteassa syysillassa kuulosti. Vieraiden vaihtopenkkiä huvitti. Ei ilkikurisesti. Tilanne oli vain lähes absurdi. Pian seurasi lisää huumoria vastustajan valmentajan valittaessa lähes joka tilanteesta, hän kääntyi jopa huutelemaan näkymättömän teknisen rajan yli vieraiden vaihtopenkille, jolla ei tietenkään nykyisen käsityksemme mukaan ajasta ja paikasta voinut olla mitään tekemistä kenttätapahtumien kanssa. Kattilassa kiehui jo, koska kansi liikahteli. Paperimies huomautti häntä tästä.

Keltik ei vieläkään saanut peliään aivan kontrolliin, vaikka reilu puoli tuntia oli jo pelattu. Paljon puhuttua klassikkoa, eli takakiertoa ei nähty juuri lainkaan, joka johti hyökätessä mielikuvituksettomaan ravaukseen ja omalla kaistalla kaahailuun. Vastustajan valmentaja kuumeni lähes ikävällä tavalla huutaen välillä tuomarille, omilleen ja vierasjoukkueelle. Mies penkillä ei ymmärrä valmentamisesta mitään, mutta johtajuuden prinsiipeistä jotain. Prikaatin ristillä Kontiorannan varuskunnasta kersanttina kotiutettuna ja ns. syväjohtamisen taitajana hän mietti, ettei yllämainittu käytös voi johtaa mihinkään hyvään.

Ensimmäisen puoliajan loppupuolella Keltikin puolustus purkaa puolivaarallisen pystysyötön kulmaksi. Ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkueen vaarallisimmat tilanteet tulivat nimenomaan erikoistilanteista, mutta pomppivat pallot saatiin aina lopulta purettua. Sen sijaan oma peli tökkii yhä epätavallisesti ja joukkue turhautuu pallonmenetyksiin ja perustekniikan pettämiseen. Toki paikoille päästiin, joista esimerkkinä Tinon laukaus boxin tuntumasta hieman oikean takanurkan ohi. Tino pääsi pian myös hyvään juoksupalloon, jossa hän on äärimmäisen ärsyttävä vastustajalle. Hihasta revittynäkin hän sai aikaan pienestä kulmasta jonkinmoisen sutaisun. Mies penkillä mietti, tilanteeseen päästessään itse pyrkivänsä vain alueelle ja kaatunut. Sitä tilannetta tuskin olisi koskaan tullut. Hermostunut peli jatkuu yhä, eikä todellista kontrollia saada aikaiseksi. Vastustajan vapaapotku painuu Elmon silmäillessä takanurkan ohi.
Peli ei kulje. Mies kirjoittaa paperiinsa ruman sanan. Aivan, kuin se unohtuisi kirjoittamatta.

Mutta, kuinka ollakaan ja kuten Sanassa sanotaan: ”Kolkuttakaa, niin teille avataan…” Ollin keskitys, joka kaikessa vaikeudessaan osuu oikean miehen puoliskolle. Veetu ottaa rinnallaan lähes mahdottomalta tuntuvan keskityksen täydestä vauhdista eteensä leikaten keskelle ja luoden oikealle jalalleen tilaa ja paukutta pallon maalin kattoon. Huikea suoritus. Onko nuori mies oikeassa sarjassa? Ja sopivasti ensimmäinen 45-minuutinen on taputeltu. Viiden minuutin breikillä drinkit ja perusasiat läpi. Avausmaali helpottaa. Vastustajaa ei.

Toinen puoliaika alkaa samalla tavalla, mihin edellisellä jäätiin. Peli on yhä vaikeaa, mutta hallinnassa. Nixon näyttää 51:tä peliminuuttia kun Vladi siirtää pallon Panu Karhulle, joka tällää tuttu ilkikurinen virne naamallaan pallon keskisektorilta vastustamattomasti maaliin. Vyöry on alkanut. Tästä 5 minuuttia eteenpäin kapteeni Pirinen painaa pallon kulman jälkitilanteesta maalivahdin avustuksella sisään.Montakohan vuotta on Samin edellisestä?

Vastustajan valmentaja ei kykene lopettamaan tavaramerkivinkumistaan. Viimeistään nyt se on myöhäistä, vaikka, ei sille oikeaa aika-avaruudellista tilaa liene missään. Mies papereineen kävi ilmoittamassa, että kirjaa tämän ylös raporttiinsa. Joten, tässä se. Tulvaa ei voi enää padota. Minuutti tästä ja Antti ottaa keltaisen. Ei ylitä uutiskynnystä. 59. minuuttia ja Vladi purjehtii keskeltä maalintekoon. 4-0. Vaihtopenkin puoli alkaa jo osoittaa haluja kentälle. Ei tästä enää taivuta. 61 minuuttiaja Antti runnoo lukemat 5-0. Punaisten sikailu alkaa. Tilanteisiin myöhään tuloa, kyynärpäätä, käsiä ja törkeä olkapäätaklaus kuolleesta kulmasta Vladia ohimoon, pallon ollessa jo metrien päässä. Näissä voi oikeasti käydä pahasti. Turhautumisen ymmärtää. Kuuluuhan se ihmisen luontoon. Mies muistiinpanoineen ei vai voi hyväksyä vahingoittamisyrityksiä. Tarpeeksi väkivaltaa nähneenä ja kokeneena hän ymmärtää sen luonteen ja toimintaperiaatteet. Osaa ikäväkseen itsekin sen pelin. Se ei ole urheilua. Se ei ole jalkapalloa. Se on yhtä ihmiskunnan tuhon kanssa.

No, niin takaisin asian viereen. Vieraiden vaihtopenkki turhautuu luonnollisesti. Näillä numeroilla voisi jo säästellä ykköskenttää ja laitta kakkosta silmään. Näin tehtiinkin ja loput reilu parikymmentä minuuttia kakkonen kaahaili, otti kolhua ja nähtiinpä puhdasta jalkapohjaakin. Lähinnä pelillisesti vierailta nähtiin kuitenkin yksinkuljettelua ja kaukolaukauksia. Ei pelillisesti mitään muuta ,kuin tilastomerkintä maalin muodossa Nikolaille 74. minuutilla. Kyllä kotijoukkuetta varmasti harmittaa, kun näiden kahden ottelun maaliero on sitä luokkaa, että ei sitä viitsi tähän edes laittaa.

Henkilökohtaisesti humoristisin tapaus sattui, kun paperimies oli siirtynyt kentälle ja ottanut roolin Herra # 25. Punaisten puolelle topparien väliin kävellessään takaapäin sanottiin: ”Kato, kentälle tuli mies suoraan Hollywoodista.” #25 ei ihmetykseltään reagoinut, mutta pani merkille huutelijan ja odotteli pillin ääntä. Pelin loputtua oli kuitenkin mielenkiinnosta pakko kysyä kommentoijalta kuka sen Hollywood-kommentin heitti. Vastauksena oli, ”ettei meistä kukaan ole sellaisia sanonut.” Miehekästä. Toisaalta tuonkin voi ottaa kehuna.Tai sitten lääkitykseni on pahasti pielessä. Sinänsä omituinen sattuma, että kävimme edellisenä iltana katsomassa Tarantinon Once upon a time in Hollywood:in. Suosittelen kaikille. Toiseksi signeerasin aikoinaan tauluni lisänimellä Hollywood. Kolmanneksi se esiintyy myös hieman ei muodossa Hobbydeed- salasanassani. Kolme on jo kaava.

Poistuessani kentältä kuulaassa ja pimeässä ilmassa, näin kentän laidalla kaksi pientä tyttöä. Toisella heistä oli kainalosauvat. Tavallaan toivoin, että jalkavamma olisi seurausta jalkapalloilusta ja jos niin, että se parantuisi pian. Tulisi tulevaisuus.

Jalkapallo on elämää suurempi laji. Se on ollut suuri osa elämääni ja sen hallintaa vaikeina, kuten hyvinäkin aikoina. Se on osa persoonaani ja samalla keino paeta sitä. Olen päässyt pelaamaan hienojen pelaajien kanssa kaunista peliä. Se on korvaamaatatonta. Sitä tulee kova, kova ikävä.

Jani Strand #25 AFC Keltik

Token tähdet jakoi ottelusta kapteeni Pirinen ja tähdet jakaantuivat seuraavasti:

⭐️⭐️⭐️ Olli Pirskanen, hyvää peliä keskikentän laidalla. Pelin lopussa laitapakkina katkoi kaikki vastustajan syötöt ja ohitti usean vastustajan pelaajan päästen aina vetopaikalle asti. Vain maali jäi uupumaan

⭐️⭐️ Elmo Kaasinen, vaikkei pelissä montaa vaarallista tilannetta Elmon maalille tullut oli otteet varmoja ja pallot jäi kiinni. Tästä tuloksena kauden ties monesko nollapeli.

⭐️Veetu Rinkinen, ensimmäisellä puoliajalla yksi kentän vaarallisimmista ja teki tärkeän maalin (joka oli myös voittomaali) ennen taukoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *